Työhyvinvointivastuu

Kuka vastaa työhyvinvoinnistani?

Kun puhutaan työstä palautumisesta (esim. psykologinen irrottautuminen työstä ja rentoutuminen), näissä korostuu yksilön omien valintojen vastuu vapaa-ajalla lisäten hyvinvointia. Lisäksi hallinan tunne työssä ja sopeutuvuus uusin tilanteisiin, resilienssi, lisää työhyvinvointia ollen pitkälti yksilön ominaisuus, jota voi kyllä omilla valinnoillaan myös kehittää. Yhden tutkimuksen mukaan (Cao & Chen 2019) empaattisuus ja sosiaalinen tuki työssä lisäävät työnimua ja resilienssiä, jolloin työyhteisön toiminnan katsotaan lisäävän työhyvinvointia ja kasvattavan myös työyhteisöllistä resilienssiä. On sanomattakin selvää, että työhyvinvointiin vaikuttavat omat valinnat työssä ja vapaa-ajalla sekä työyhteisön toiminta, mutta kenen vastuulla tämä kaikki on?

☘

Meillä Suomessa on LAISSA määritelty työntekijän työtuvallisuuden, työväleineiden ja -laitteiden kunto ja sopivan työkuormituksen (mukaan lukien psykososiaalisen kuormituksen) olevan työnantajan vastuulla. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö työntekijällä olisi tässä velvollisuuksia, kuten esimerkiksi ilmoittaa työnantajalle mahdollisista työhyvinvointia haastavista tekijöistä. Monissa työorganisaatiossa tapahtuu tällä hetkellä paljon muutoksia ja sopeuttamisia taloustilanteesta johtuen. Kun työyhteisö kohtaa muutoksia, tarvitsemme työyhteisöä sekä johtajuutta tukemaan meidän omaa resilienssiä, työstä palautumista ja toivon kokemista työssä. Tästä vastaavat kaikki henkilöt työssä.

☘

Lopuksi voisin pohdintana todeta, että yhdessä työyhteisöt jaksavat paremmin, jos ei itse aina jaksaisikaan. Itsellä on muutama luottoystävä töissä, jotka luovat ympärilleni niin paljon positiivista energiaa, mikä tuo minulle lisää jaksamista työpäivään. En ole aina positiivinen tai hyvinvoiva työntekijä, mutta sekin on hyväksyttävää empaattisessa työyhteisössä. Työhyvinvointi on yhteisvastuu, jossa korostaisin työyhteisön ilmapiirin merkitystä, johtajuuden tukemista ja yksilön halua panostaa omaan hyvinvointiinsa.

Hyvää työpäivää!

Jenni

Työminä

Onko työkaverisi erilainen vapaa-ajalla kuin töissä? Todennäköisesti vastaus on KYLLÄ, ainakin tietyltä osin...ja hyvä niin. Työminän kuuluu miettiä ennen kuin sanoo, kunnioittaa toisten mielipiteitä sekä tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa, joiden kanssa näkemyserot ovat suuria. Työminän tulee joskus tehdä asioita yhteiseen hyvään, vaikka omasta mielestään asiat voisi hoitaa paremminkin. Työminään kuuluu myös vahva lainsäädännöllinen velvoite, joiden sisältö riippuu asemasta, esim. oletko lähijohtaja vai työntekijä. Työminällä on vähemmän tilaa olla täysin vapaa oma itsensä. Omaa itseään ei saa kuitenkaan unohtaa työmuottiin, vaan nauttia siitä täysin rinnoin vapaa-ajalla.

☘

Miten työminä sitten kehittyy ? On tutkittu, että työminän kehitys on yhteydessä itsetunnon kehittymisen kanssa. Hyvä itsetunnon kehittymisen alusta työelämässä on minäpystyvyyden kokeminen työssä, yksilön uskomusta ja luottamusta omiin kykyihinsä suoriutua työtehtävistään. Psykologi Albert Bandura (1982) on esittänyt tämän termin, joka siis yksinkertaisimmin tarkoittaa sitä kuinka hyvin ihminen pystyy uskomaan omiin kykyihinsä pärjätä erilaisissa tilanteissa. Kokemuksen tukemista ja vahvistamista työssä tarvitaan, jotta nuoret työuransa aloittavat työntekijät pysyvät työelämässä ja vanhemmat konkarit selviytyvät muutoshaasteista. Tämä siis ei tapahdu itsestään, vaan työhyvinvointi edistävää kulttuuria tukemalla työssä. Terveen työminän muodostumista tuetaan ja johdetaan!

☘

Aloitin erilaiset kesätyöt jo 14-vuotiaana. Työminäni oli aina reipas, iloinen ja innostuva, koska niin minulle oli opetettu. Työpäivien päätteeksi ajattelin, että "olenpas minä tehnyt hyvin taas kaikki, koska minua kehuttiin". Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 2006, ja pääsin töihin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, Tyksiin. Siellä minua odotti valtavan iso työyhteisö. Tarpeeni saada vahvistusta tekemälleni työlle oli suuri, mutta palautetta tehdystä työstä tuli niukasti. Omasin heikon minäpystyvyyden kokemuksen, ja usein sitä kompensoin ylisuorittamalla ja miellyttämällä työyhteisössä muita, jotta saisi positiivista vahvistusta tehdylle työlle. Eihän siinä mitään väärää ole, mutta johtaa helposti uupumiseen. Uskon tässä olevan yksi suuri syy nuorten jaksamishaasteisiin.

☘

Kun alkaa uskomaan omaan tekemiseen ja löytää työssään omia terveitä rajoja, alkaa toimiva ja terve työminä ilmestyä. Usein tämä tapahtuu työelämän kokemusten kautta, mutta myös osalla helpommin jo ihan työuran alussa, jos on siihen saanut hyviä työkaluja vaikka kotoa. Asioita ei tehdä silloin miellyttääkseen muita työyhteisössä kehupalkalla, vaan siksi että haluaa toiselle oikeasti hyvää ja katsoo omien voimavarojensa riittävän aika ajoin yhteiseenkin pottiin. Keskittyisin tämän hetken työelämässä työkavereiden kuuntelemiseen, kun kysyt: “Miten voit?”. Keskittyisin lähijohtajana kehumiseen ja kannustamiseen enemmän kuin torumiseen ja virheiden etsimiseen. Keskittyisin työntekijänä enemmän ratkaisujen ja avun hakemiseen, kuin pohtimalla itsekseen asioiden saadessa liiallisia merkityksiä. Oma tieni tämän hetkiseen työminään on ollut paikoitellen pomppuista, ja edelleen tarvitsen apua, tukea ja ajatusten vaihtoa omien ratkaisujeni tueksi. Kiitos kaikille työkavereilleni, jotka ovat auttaneet ja autatte minua tässä!